Mies huomasi Emilin katsovan ja nosti lukemansa lehden kasvojensa eteen. Mies vaikutti kummalliselta, mutta Emil rupesi syömään lihakeittoaan. Ampiainen jota hän oli aiemmin tarkkailut lähti lentelemään ympäri kuppilaa. Lihakeitto ei ollut kovin hyvää, mutta Emil söi sitä silti, koska hänellä oli nälkä. Hän katsoi taas yksinäistä miestä. Mies oli laittanut lehtensä syrjään ja nousi nyt pöydästä ja alkoi pukea takkiaan. Mies otti lehden mukaansa ja lähti. Emilin mielestä hän kävelikin jotenkin oudosti. Ovi aukesi narahtaen, kun mies poistui kuppilasta. Emil tuijotti sulkeutunutta ovea ja mietti tuota kummalista miestä.
Emil lähti syötyään keittonsa loppuun. Kun hän astui ulos kuppilasta, kylmä tuuli puhalsi ulkona ja taivaalta tihkutti vettä. Emil lähti kävelemään kotiin päin. Hän oli jo kotitalon portailla, kun hän huomasi miehen, joka meni viereiselle kujalle. Se oli sama mies, jonka hän oli nähnyt kuppilassa. Emil lähti kävelemään nopeaa vauhtia miehen perään. Hän halusi tietää, kuka tuo merkillinen mies oli. Emil tuli kujalle johon oli nähnyt miehen menevän. Hän näki kun joku kääntyi kujan päässä kulman taakse. Emil lähti juoksemaan, mutta kun hän kääntyi kujan päästä samaan suuntain kuin mies, hän ei nähnyt ketään kadulla, jolle oli tullut. Minne mies oli oikein kadonnut? Hän oli taatusti tullut tänne. Emil seisoi hetken ihmeissään tyhjällä kadulla, mutta lähti sitten kotiin, koska sää oli todella kurja ja hänellä oli kylmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti